SAK:n järjestösihteerin Sauli Hievasen puhe
kaatuneitten muistopäivänä Viialassa ja Toijalassa
Kunnioitetut veteraanit, Arvoisat kaatuneitten omaiset, Hyvät naiset ja herrat
Olemme taas vuosittaisella kunniakäynnillä sankarihaudoilla, laskemassa seppeleitä sankarivainajien ja vakaumuksensa puolesta kuolleiden muistoksi.
Talvisodan tauottua vuonna 1940 Marsalkka Mannerheim määräsi päiväkäskyssään, että toukokuun kolmantena sunnuntaina vietetään päättyneessä sodassa kaatuneitten sankarivainajien sekä myös murroskautena vuonna 1918 vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä.
Piispainkokous oli ehdottanut suru- ja muistojumalanpalvelusten pitämistä talvisodassa kaatuneitten muistoksi.
Mannerheim laajensi ajatusta. Hän halusi sitoa symbolisella eleellä kansakuntaa yhteen. Olivathan vuoden 1918 eri osapuolet marssineet yhtenä ruotuna kaikilla talvisodan puolustusrintamilla niin Kainuun korpisodassa kuin Laatokan Karjalassakin. Sisällissota erotti, talvisota yhdisti.
Hyvät vainajien muistajat
Kansallinen yhtenäisyys oli toteutunut jo valtiollisessa vallankäytössä aiemmin. Astuttiinhan vuonna 1937 ensimmäistä kertaa vuoden 1918 rintamalinjojen yli, kun Cajanderin punamultahallitus aloitti toimintansa. Hallitus, joka sittemmin kylvi suomalaisen hyvinvointivaltion siemenen.
Kansallinen eheytyminen oli tapahtunut myös työmarkkinoilla. Tammikuun kihlaus 1940 sinetöi suomalaisen sopimusyhteiskunnan, kun työantajat tunnustivat SAK:n ja sen ammattiliitot neuvottelukumppanikseen.
Sotien jälkeen asteittain edenneet lainsäädäntö- ja työmarkkinauudistukset osoittivat kaikille poliittisille ryhmille, että demokratian tie – on myös Suomen tie.
Kun tasa-arvoisen kehityksen korkein muoto, yhtäläinen peruskoulu aikanaan hyväksyttiin, oli suomi kulkenut pitkän matkan sääty-yhteiskunnasta hyvinvointivaltioon.
Täällä Pohjolan perukoilla, raukoilla rajoilla, koettiin viime vuosisadalla pikakelauksella se, mitä monet kansakunnat ovat saaneet hitaasti kypsytellä.
Hyvät sotiemme veteraanit
Suomen kehitystä ei kuvattaisi pienen kansan sankaritarinana, mikäli punatykistön armoton tuli tai pikakiväärien piiskat olisivat tuhonneet teidän veteraanien taistelutahdon. Mutta tahto oli taipumaton, taipumaton kuin kotirintamanne tuki. Sankareita olitte kaikki, kukin omalla paikallaan, kukin omiaan rooliaan toteuttaen, kukin teistä isänmaan tulevaisuutta harteillaan kantaen.
Olemme ikuisessa kiitollisuuden velassa teille sotiemme veteraanit,
ja niille sankarivainajille ja vakaumuksensa puolesta kaatuneille,
jotka tämän hautakummun alla nukkuvat.
Arvoisa juhlayleisö
Kaatuneitten muistopäivänä muistetaan kaikkia Suomen itsenäisyytemme ajan sotiemme uhreja.
Viettäkäämme hetken hiljaisuus sankarivainajien ja vakaumuksensa puolesta kaatuneitten muistoksi.