Vain murto-osa kansanedustajista on tämän päivän lehtitietojen mukaan lahjoittanut viikon palkkansa talkoisiin (http://www.iltalehti.fi/politiikka/201703172200087607_pi.shtml). Juoni on seuraava: johtajille osoitetaan entistä enemmän palkkaa, osinkotulot ovat huimia ja työntekijöille puolestaan annetaan iloisesti kenkää. Hallitus on leikannut koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta, eläkeläisiltä, vammaisilta, pitkäaikaissairailta ja kaupittelee nyt hyvin sotkuista sote-himmeliä, jota suurin osa kansalaisista tuntuu vastustavan vähän samaan tapaan kuin Nato-jäsenyyttä, vaikka sitäkin on hivutettu suomalaisille pitkään ja osin myös ns. piilossa (mm. aseyhteensopivuusjärjestelmät, yhteiset sotalentokoneharjoitukset Suomen ilmatilassa jne.).
Yhä enemmän on kuitenkin myös puoluekannastaan epävarmoja äänestäjiä (http://www.iltalehti.fi/kuntavaalit-2017/201703182200087741_wa.shtml), joten toivoakseni nämä talkoot ja niiden merkitys hallituksen kielellä on jo nähty. Äänestämällä, ottamalla yhteyksiä ehdokkaisiin ja valtuutettuihin voi vaikuttaa. Vaikka suurimpien puolueiden äänitorvet ja suuri osa mediasta näyttävät jo ajattelevan vähintään maakuntamallilla, yrittäen vakuuttaa näiden vaalien vähäistä merkitystä, niin nyt käydään vaalit ennen kaikkea lasten ja nuorten tulevaisuudesta: koulutuksesta ja tasa-arvoisuuden ja yhdenvertaisuuden peruskysymyksistä.
Henkilökohtaisesti kannatan elävää maaseutua ja pieniä tai keskisuuria kaupunkeja, suurempien ohella tietysti. Kaikki eivät halua asua esimerkiksi Helsingissä, eikä se ole myöskään järkevää esimerkiksi ruoan tuotannon ja ihmisen aidon valinnanvapauden kannalta. Akaan elinvoimaa lisäämään siis: esimerkiksi maksuttomalla (lisää vuoroja etenkin iltaan) joukko- ja palveluliikenteellä kunnan sisällä alle 16-vuotiaille, säilyttämällä ja kehittämällä nykyistä koulu- ja kirjastoverkostoa, harrastusmahdollisuuksien tukemisella ja kuntademokratian lisäämisellä – myös nuorten osallistumisella omaa ikäryhmäänsä ja kuntaansa koskevaan päätöksentekoon.
Varhaiskasvatus- ja kouluasiat rakennuksineen ja henkilöstöresursseineen myös hyvään kuntoon: esimerkiksi muualla opiskellut potentiaalinen paluumuuttajanuori katselee keskimääräisesti näitä seikkoja kun hän miettii mihin asettuisi opintojen jälkeen asumaan ja mahdollisesti myös työskentelemään.
Byrokratiaa pitäisi ajaa alas pienyrittämisen tieltä – nämä meneillään olevat “talkoot” ovat hyödyttäneet lähinnä ulkomaista pääomaa tai kotimaisen pääoman piilottamista ja myymistä ulkomaille, harvojen käsiin. Kun jokaista Suomessa yritetään patistaa yrittäjäksi, halusi tai ei, on tämä erityisen tärkeää niin nuorille kuin jokaiselle yksityisyrittäjälle tai yrittäjäksi ryhtyvälle.