Elämä heittelee ihmistä miten sattuu. Tänäänkin saattaa joku voittaa järjettömän suuren summan rahaa, toinen menettää työpaikkansa, kolmas saa kosintaansa myöntävän vastauksen. Toisinaan joutuu kiväärinpiipun eteen, toisinaan sen taakse.
Akaan Vasemmistoliiton johtokunnan pohdiskellessa sitä, kenet kutsua Vapputilaisuuteemme puhujaksi sattui niin, että allekirjoittaaneen mieleen juolahti ajatus sadan vuoden takaisten asioitten muistamisesta. Nuo ajathan ovat maame itsenäisen historian kiistatta synkimpiä, toivottavasti synkimpinä pysyvätkin. Päädyimme sitten kutsumaan puhujaksemme Marjo Liukkosen, joka iloksemme (ja osin hämmästykseksemmekin) vastasi pyyntöömme myöntävästi.
Marjo Liukkonen on tutkinut Lahden Hennalassa tapahtuneita naisten teloituksia, siis synkimmistä synkimpiä. Hän on tehnyt aiheesta väitöskirjan Lapin yliopistoon. Tähän väitöskirjaan pohjautuu myös Hennalan naismurhat 1918-teos. Melkoinen kohuhan tästä nousi. Kaikki kun eivät ole valmiita vieläkään käsittelemään synkimmistä synkimpiä asioita menneisyydessämme. Eräät eivät ole valmiita edes myöntämään mitään synkkyyksiä olleenkaan. Marjo Liukkosen mukaan Lahden sotavankileirillä tehtiin vuonna 1918 Suomen suurin naismurha. Tutkimus on mikrohistoriallinen muistitietotutkimus, joka tukeutuu feministiseen sekä historialliseen sosiologiaan ja kuvaa laajaan arkisto- ja muistitietoaineistoon perustuen Suomen sisällissodan synkimpiä hetkiä. Vaikka tapahtumista on kulunut sata vuotta, koskaan aiemmin ei ole kerrottu mitä Hennalan vankileirillä tapahtui.
Toivotamme lämpimästi tervettulleiksi Viialan Sampolaan nenäliinoilla – olivatpa ne punaisia tai valkoisia – varustautuneet ihmiset, jotka haluavat kuulla melkoisen hirvittävistäkin asioista. Sen sijaan toivomme, että aseet, astalot kaikenlainen riidanhakuisuus jätettäisiin kotiin.
Jari Laihia, Vasemmistoliiton sihteeri